Keräilylista

Aulis sommittelee keramiikkapaloista mosaiikkitaidetta

ABL-Laatat - mosaiikkitaiteilija Aulis Helineva

Kun 90-vuotias Aulis Helineva saa kotiinsa uuden satsin ABL-Laattojen keramiikkalaattoja, hän sulkeutuu Kausalassa sijaitsevan omakotitalonsa kellarikerrokseen, eikä poistu sieltä koko päivänä.

– No syömässä käyn välillä yläkerrassa. Mutta kyllä täällä työhuoneella hyvin koko päivä vierähtää, joskus jopa kymmenen tuntia, Aulis myöntää. 

Miehen pitää kiireisenä rakas harrastus, pirstotuista keramiikkalaatoista koostetut mosaiikkieläinhahmot. Auliksen käsissä hylätyt keramiikkalaattapalaset saavat uuden elämän pöllöjen, perhosten ja joskus koirien ja kalojenkin muodossa. Jokainen teos on uniikki väri-ilottelunsa, lopputulosta ei koskaan osaa ennustaa etukäteen, työ muovautuu tehdessä.

Miehen pitää kiireisenä rakas harrastus, pirstotuista keramiikkalaatoista koostetut mosaiikkieläinhahmot. Auliksen käsissä hylätyt keramiikkalaattapalaset saavat uuden elämän pöllöjen, perhosten ja joskus koirien ja kalojenkin muodossa.

Jokainen teos on uniikki väri-ilottelunsa, lopputulosta ei koskaan osaa ennustaa etukäteen, työ muovautuu tehdessä.

– Tärkeää on löytää sopivan väriset ja samaa paksuutta olevat palaset, Aulis havainnollistaa luomisprosessia.

– Kokolattiamaton päällä särjen ensiksi laatan, etsin sitten sirpaleista sopivat palaset ja sommittelen ja liimaan pohjalevyn päälle. Sen jälkeen tehdään saumaus, mies lisää.

Välillä Aulis kiinnittää palat betonin avulla, silloin teokset kestävät hyvin ripustuksen myös ulkotiloihin. Näin on syntynyt muun muassa komea Hauki-teos, joka on ripustettu Auliksen ja vaimonsa Kaijan omakotitalon ulkoseinälle, paraatipaikalle sisäänkäynnin tuntumaan.

 

– Kerran yhdellä kalareissulla kaverin kanssa nappasimme ison kalan, se on muisto siitä, Aulis kertoo teoksen taustatarinaa.

Auliksen mosaiikkiverstas on pystytetty 1960-luvun alussa rakennetun omakotitalon kellarikerrokseen, jossa toimi vuosikymmeniä perheen tilitoimisto. Seinillä roikkuu yhä lukuisia valokuvia ja muistoja noista ajoista. Mappihyllyt ja konttoripöydät ovat kuitenkin tehneet tilaa taideteoksille ja työkaluille.

Matkoilta inspiraatiota

Helinevan taideharrastus sai alkunsa jo 1950-luvulla. Aluksi mies keskittyi lähinnä öljyväri- ja akvarellimaalauksiin, mutta sittemmin repertuaari on kasvanut pastelli- ja grafiikkatöillä, pronssi- ja kipsiveistoksilla ja erilaisilla lasiteoksilla.

 

Vanha metalliromukin vääntyy Helinevan käsissä mitä hienoimmiksi muodoiksi, kauniin puutarhan pihamaalla on tästä paljon esimerkkejä. Oppia ahkera mies on hakenut Iitin taideseuran ja Kouvolan seudun erilaisilta taidekursseilta.

 

Aika paljon tuli aikoinaan matkusteltua ja sieltä reissuilta niitä ideoita tuli, kuten tuo riikinkukko, Aulis osoittaa komeaa portinvartijaa. Sen sijaan talon edustalla venyttelevän upean mosaiikki-ilveksen inspiraatio lienee lähtöisin aivan kotimaisemista.

Noin kymmenen vuotta sitten Helinevalta meni tapaturmassa näkö toisesta silmästä, mistä johtuen hänen oli lopetettava patsaiden ja veistosten tekeminen, siinä kun tarvitaan kolmiulotteista näköä.

 

Arkkitehtinä työskentelevän tyttären ehdotuksesta Aulis alkoi työstää keramiikkalaatoista mosaiikkiteoksia. Uusi tekniikka vei miehen heti mennessään. Osa näistä viime vuosien tuotoksista oli huhtikuussa esillä Iitin kirjaston taidesalissa, Helinevan retrospektiivisessä 90-vuotistaidenäyttelyssä.

 

Juhlanäyttelyn kokoaminen oli iso ponnistus, mutta nyt, kesän lähestyessä, Auliksen mieli palaa jo takaisin verstaalle, työpöydän ja keramiikkasirpaleiden ääreen.

Ttässä juuri odotan uutta laattasatsia, tyttären pitäisi ihan lähipäivinä taas tuoda lisää materiaalia – nyt myös keraamisia ruukkuja laattasirpaleilla koristeltaviksi.

– Siinä ne päivät sitten taas vierähtävät, täällä alakerrassa, virkeä yhdeksänkymppinen veikkaa.